Ovatko kristityt tuomitut huutamaan toisilleen kiistakysymysten yli? Eivät, jos todella löytyy tahtoa rakastaa lähimmäistä. Tämä merkitsee toisten kunnioittamista, vaikka ollaankin eri mieltä, ja halua etsiä yhteyttä.
Kyse on ekumeniasta, kristittyjen yhteydestä: erimielisyyden sovittamista suurempien tavoitteiden alle. Niille, joille Kristuksen ja Paavalin ohjeet yhteyden etsimisestä ovat Jumalan sanaa, ei toisten hylkääminen ole vaihtoehto. Vaikka se on kivuliasta, yhteyttä on vaalittava.
Ekumeenikko Paul Avis tarjoaa neljä uskollista ohjenuoraa kristittyjen kohtaamiseen, sekä kirkkojen sisällä että kansainvälisesti.
1) On otettava aikaa harkintaan ja neuvotteluun: se on Jumalan lahja konflikteissa. Aika ei välttämättä tuo yksimielisyyttä, mutta kiire tuo melko varmasti väärinymmärryksiä.
2) Erimielisten tulisi istua alas Raamatun sanan ympärille. Ei ole mitään takeita siitä, että eri raamatuntulkintatapojen välille löytyy sopu: eri lähtökohdat ovat usein sen verran vahvat. Mutta paras mahdollisuus yhteisymmärrykselle ja sovinnolle löytyy Jumalan sanan kunnioittavasta tutkistelusta yhdessä.
3) Vuoropuhelussa on etsittävä kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Uuden testamentin kirjeet muistuttavat painokkaasti, että kristittyjen tehtävä on kunnioittaa toisia ihmisiä, vaikka heidän kanssaan oltaisiinkin eri mieltä. Jos ’yhteiseen pöytään’ tullaan epäkunnioituksen ja suuttumuksen vallassa, tapahtuuko Kristuksen tahto?
4) On pidättäydyttävä toimimasta tavalla, jonka toiset kristityt kokevat todella loukkaavana. Uusi testamentti todistaa vahvasti siitä, että on toimittava ”heikomman veljen” ehdoilla (1.Kor.8). Kyse ei ole aina siitä, onko toimintatapa oikein omasta mielestäni: vaan siitä, mitä se aiheuttaa toiselle.
(Paul Avis, Reshaping Ecumenical Theology, t & t clark 2010, 182-3)
Neljäs kohta on näistä yksinkertaisista (mutta haastavista) kohdista kenties vaikein. Kaikista toimista, jotka koetaan vahvasti oikeaksi, ei voida pidättäytyä. Mutta on suuri ero siinä, pyritäänkö kunnioittamaan toisia vai ei.
Mitä tämä merkitsee Suomessa käytävälle keskustelulle seksuaalisuudesta? Tähän mennessä keskustelun tasosta ei voi ainakaan sanoa, että se olisi ollut merkkinä siitä kuinka kristityt ”kilpailevat toistensa kunnioittamisessa” (Room. 12:10).
Tosiasiat on syytä todeta. Väki on selvästi eri mieltä Raamatun ja kirkon opin tulkinnasta. Kyse on siitä, koetaanko Kristuksen käsky yhteyden etsimisestä aidosti tärkeäksi, vai ei; kyse on siitä, miten suhtaudumme eri mieltä oleviin. Jos tahdomme rakastaa, emme pyri loukkaamaan toisia, vaan hillitsemme itseämme. Jos kunnioitamme toisia, emme lähtökohtaisesti oleta, että he ovat idiootteja, koska ajattelevat ja uskovat eri tavalla.
Homokeskustelun kohdalla kummatkin osapuolet ovat syyllistyneet ylilyönteihin. Kuka viheltäisi pelin poikki ja ehdottaisi rauhanneuvotteluja? Tilanne vaatii yhteisten pelisääntöjen sopimista, tai edessä on vielä vakavampia hajaannuksia.
(Mielipidekirjoitus, Kotimaa, 31.3.2011)
